Resurssitehokas toiminta kiertotalouden osana säästää kustannuksia ja luonnonvaroja

Resurssitehokkuus tarkoittaa energian, luonnonvarojen ja materiaalien kestävää käyttöä. Mukaan luetaan laajimmassa merkityksessä materiaalien ja energian käytön lisäksi ilma, vesi, maa ja maaperä. Kun vähennämme eri resurssien käyttöä, saavutamme kustannussäästöjä, haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät ja kilpailukykymme paranee.

Euroopan unioni on laatinut resurssitehokkuustiekartan, jonka mukaan resurssitehokkuuden lisääminen koskee laajasti koko yhteiskuntaa. Eri osa-alueita ovat

  • tuotannossa käytettävän materiaalin määrän vähentäminen
  • jätteen määrää minimointi
  • luonnonvarakannan kestävä hallinta
  • kulutustottumuksien muutokset
  • tuotantoprosessien optimointi
  • liiketoimintamallien kehittäminen
  • logistiikan parantaminen

Resurssitehokkuus ja rakentaminen

Rakentamisen resurssitehokkuuden keskeiset tekijät ovat rakennuksen energiatehokkuus, rakentamisen materiaalien käyttö sekä rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa syntyvät jätteiden vähentämisen ja toisaalta kierrätys.

Tehokkuuden parantaminen näillä osa-alueilla edistää rakennusalan kilpailukykyä, luonnonvarojen ympäristötehokasta ja kestävää käyttöä sekä lopulta resurssitehokkaan rakennuskannan kehittymistä. Tällainen parantaminen ja muutos edellyttävät koko rakennusalan arvoketjun aktiivista mukanaoloa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ja jätedirektiivi kansallisesti implementoituina edistävät kestävää rakentamista ja Euroopan komission resurssitehokkuustavoitteiden saavuttamista Suomessa.