Jätelainsäädännön jätehierarkiassa ensisijaisena tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy, sen jälkeen jätteen uudelleenkäyttö tai hyödyntäminen materiaalina, jätteen hyödyntäminen energiana ja vasta viimeisenä jätteen sijoittaminen kaatopaikalle tai poltto ilman energiahyödyntämistä.
Rakennusjätteen osalta Suomen tavoitteena on saavuttaa 70 prosentin kierrätysaste materiaalikierrätyksenä vuonna 2020.
Jätelaki toi tiukennuksia myös rakennusjätteen kierrätykseen
Jätedirektiivin täytäntöön panemiseksi maassamme astui voimaan uusi jätelaki 2012. Jätelaki ja sen pohjalta annetut asetukset sisältävät merkittäviä tiukennuksia myös rakennusjätteen lajitteluun ja kierrätykseen.
Ne asettavat rakentajille lisävaatimuksia, mutta toisaalta luovat myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Tavoitteena on kaatopaikalle päätyvän rakennus- ja purkujätteen vähentäminen sekä kierrätyksen painopisteen siirtäminen jätehierarkiassa ylöspäin. Tästä hyvänä esimerkkinä on vuonna 2013 annetun kaatopaikka-asetuksen rajoitukset orgaanisen ja biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoittamisesta.
Kierrätysmateriaalien käyttö yleistyy Suomessa
Suomessa rakennusjätteiden hyödyntämisaste on eurooppalaisittain verraten alhainen. Etenkin rakennusten korjaamisessa ja purkamisessa syntyvien jätteiden uusiokäyttö ja kierrätys ovat tulevien vuosien todellisuutta. Sitä ovat myös eri teollisuussektorien sivuvirtojen hyödyntäminen. Keskeinen hyödyntämiskohde on tällöin infrarakentaminen.
Talonrakentaminen kuluttaa paljon luonnonvaroja
Talonrakentaminen on suurimpia luonnonvarojen kuluttajia Suomessa. Se käyttää 10 miljoonaa tonnia rakennusmateriaaleja ja -tuotteita.
Maamassat pois lukien rakentaminen tuotti vuonna 2016 noin 2 miljoonaa tonnia jätettä. Se on hieman vähemmän kuin palvelut ja kotitaloudet tuottivat. Niistä jätettä syntyi noin 3 miljoonaa tonnia.