Harmaa talous rakennusalalla

Harmaa talous tarkoittaa Verohallinnon määritelmän mukaan lakisääteisten velvoitteiden eli verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksujen tai tullimaksujen välttämistä ja mm. erilaisten rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvoitteiden laiminlyöntiä.

Harmaa talous on käytännössä mm. liiketoimintakiellon rikkomista, työeläkevakuutuspetoksia, työsyrjintää tai luvattoman ulkomaalaisen työvoiman käyttöä.

Yleisintä suurissa kaupungeissa

Harmaa talous on rakennusalalla yleisintä pienissä, järjestäytymättömissä yrityksissä sekä omakotityömailla. 90 % rakennusalan harmaan talouden tapauksista tapahtuu yrityksistä, joiden liikevaihto on enintään miljoona euroa. Yleisintä rakennustyömaiden harmaa talous on Etelä-Suomessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Pienemmillä paikkakunnilla ongelma on vähäisempi, sillä sopimuskumppanit ovat yleensä ennestään tuttuja.

Urakkaketjujen valvonta vaikeaa

Rakennusalan pitkät urakkaketjut tekevät harmaan talouden valvonnasta ja kitkemisestä hankalaa, sillä urakkaketjuja on vaikea valvoa. Pääurakoitsija on sopimussuhteessa ainoastaan omiin, suoriin aliurakoitsijoihinsa.

Urakkaketjun sisällä tehtävien sopimusten sisältö ei ole julkista. Pääurakoitsijalla ei siten ole lakiin perustuvaa oikeutta saada aliurakoitsijalta tietoja, joilla tämän suorittamia maksuja (palkkoja, työnantajamaksuja, veroja) voisi valvoa.

Pääurakoitsija saa tilaajavastuutiedot
vain suorilta aliurakoitsijoiltaan

Pääurakoitsija voi saada tilaajavastuutiedot vain omilta, suorilta aliurakoitsijoiltaan. Työn tilaaja ei pääse aliurakoitsijan yksittäisen työntekijän palkkatietoihin ilman tämän erikseen antamaa lupaa. Työn tilaaja ei siis voi valvoa, noudatetaanko työehtosopimusten mukaisia palkkaperusteita.

Rakennusurakan tilaajalla ja urakoitsijalla on velvollisuus torjua harmaata taloutta. Velvollisuus perustuu sekä lainsäädäntöön että tilaajia ja urakoitsijoita edustavien järjestöjen väliseen sopimukseen.