Tonttitarjonta, kaavoitus, kilpailu

Tonttien tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa riittävästi. Tonttipula on suurin asuntotuotantoa jarruttava tekijä, ja se nostaa myös asuntojen hintoja etenkin pääkaupunkiseudulla.

Rakennusliikkeille suurin ongelma ovat kaavoitetun tonttimaan riittävyys, tonttien korkeat hinnat ja liian yksityiskohtaiset kaavat. Rakennusliikkeiden mielestä kerros- ja rivitalotonttien tarjonta on riittämätöntä eikä tonttitarjonta tue kilpailua rakentamisessa. 

Tiedot ovat peräisin Rakennusteollisuus RT:n, ympäristöministeriön ja Kuntaliiton tonttibarometrista.

Tonttitarjonnan niukkuus korostuu keskustoissa ja keskustojen tuntumassa sekä yli 50 000 asukkaan kaupungeissa. Täydennysrakennettavilla ja reuna-alueiden uusilla asemakaava-alueilla tonttitarjonta vastaa paremmin kysyntää. Rakennuskelpoisesta tonttimaasta on pulaa erityisesti metropolialueella. Kunnissa iso ongelma on yksityisten omistamien tonttien saaminen rakennettavaksi.

Liian yksityiskohtaiset kaavamääräykset haitallisia

Rakennusliikkeiden mielestä asemakaavojen liiallinen yksityiskohtaisuus on kaikkein keskeisin haaste tonttimarkkinoilla. Sen mainitsi yli 90 prosenttia rakentajista.

Pulma on pahin pääkaupunkiseudulla. Yksityiskohtiin takertuvat kaavat hidastavat hankkeita ja synnyttävät turhia kustannuksia. Kaavoissa saatetaan säädellä niin parvekkeiden mallia kuin julkisivusaumojen materiaaliakin

Pienten rakennusliikkeiden vaikea saada tontteja

Ylisääntely ja kilpailua vähentävät tontinluovutusehdot nousivat vahvasti esiin myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston KKV:n vuonna 2013 julkaisemassa selvityksessä Asuntotuotannon kilpailun esteet pääkaupunkiseudulla.

Loppuraportin mukaan kuntien menettelytavat vaikeuttavat pienten ja keskisuurten rakennuttajien ja rakennusliikkeiden mahdollisuuksia saada tontteja. Kompastuskivenä ovat myös monipolviset, pitkälliset kaava- ja lupaprosessit, jotka ovat riskialttiita ja sitovat resursseja.

Vuonna 2017 KKV julkaisi laajemman selvityksen Tehoton sääntely riittävän asuntotarjonnan tiellä. Sen mukaan riittävän asuntojen kokonaistarjonnan varmistaminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta rakentamisen sääntelyssä sekä maankäytön ohjauksessa. Selvityksessä esitetään kehittämisehdotuksia ja todetaan, että sääntelyssä on tarpeen siirtyä tarjonnan tosiasiallisesta rajoittamisesta sen edistämiseen.

 

.................

Katso myös