Puurakennukset varastoivat hiiltä niiden käytön ajan, mistä nähdään kertyvän ilmastohyötyä. Rakennusten hiilijalanjäljen tai hiilikädenjäljen arvioinneissa ei kuitenkaan oteta huomioon hakkuista syntyvää hiilivelkaa, joka vähentää metsän hiilivarastoa ja -nielua. Hiilivelan sisällyttäminen arviointiin voi tuoreen selvityksen mukaan kääntää totutut käsitykset ylösalaisin.
Ympäristöministeriö esittää maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen yhteydessä hiilikädenjälkeä osaksi rakentamisen sääntelyä. Se tulisi pakolliseksi raportoitavaksi tiedoksi hiilijalanjäljen lisäksi niin sanottuun ilmastoselvitykseen.
Hiilikädenjäljeksi tulkittaisiin sellaiset ilmastovaikutusten nettohyödyt, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta. Hyödyiksi on listattu esimerkiksi rakennuksen elinkaaren aikana tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia, rakennustuotteiden uudelleenkäytön tai kierrätyksen myötä syntyvät hyödyt, hiilinielut, kuten sementin karbonatisoituminen eli hiilidioksidin sitoutuminen takaisin sementtikiveen sekä rakennuksen hiilivarastot, kuten puuhun sitoutunut hiili.
Gaia Consulting oy:n Rakennusteollisuus RT:lle tekemässä selvityksessä tarkasteltiin rakentamisen hiilikäden arvioinnin etuja ja toisaalta siihen liittyviä haasteita. Etenkin puutuotteiden pitkäikäisten hiilivarastojen esittäminen hiilikädenjälkenä ja yleisenä ilmastohyötynä vaatii läpinäkyvää tarkastelua.
Ilmaston kannalta on suositeltavampaa käyttää puuta rakennuksiin tai muihin pitkäikäisiä hiilivarastoja tuottaviin kohteisiin kuin lyhytikäisiin tuotteisiin tai energiaksi. Tällöin kuitenkin rakentamisen elinkaariarviointia tulisi kehittää ottamaan huomioon puun käytön vaikutus metsien hiilinieluihin ja hiilivarastoihin.
Rakennuksen kokonaishiilijalanjäljen arvioimiseksi selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa yhdistetty rakennustasolla hiilijalanjälkeen puun korjuun aiheuttama metsän hiilinielun ja -varaston väheneminen. Tapaustutkimusten eri epävarmuustekijöistä huolimatta tulokset osoittavat, että pitkällä aikavälillä puurakennuksen kokonaishiilijalanjälki voi jopa ylittää vertaillun betonirakennuksen kokonaishiilijalanjäljen.
Vastaavasti rakennuksen hiilikädenjäljen jo käytössä olevat laskentamenetelmät eivät sisällä rakentamisen vaikutuksia metsän hiilinieluihin. Kun nämä otetaan huomioon selvityksessä esitetyllä tavalla, vertaavalla menetelmällä laskettuna puurakennusten hiilikädenjälki voi kääntyä peräti negatiiviseksi, eli puurakennukseen varastoituva hiili ei riitä kompensoimaan metsässä menetettyä hiilinielua.
”Rakennusten ja rakentamisen myönteisten ilmastovaikutusten osoittaminen on perusteltu tavoite. Keskeneräistä ja lähtökohdiltaan vielä selkiytymätöntä hiilikädenjäljen arviointitapaa ei kuitenkaan ole syytä sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön”, Rakennusteollisuus RT:n ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen sanoo.
”Ilman lisäanalyysejä rakennusten hiilikädenjälki saattaa lyhyellä aikavälillä johtaa virheellisiin johtopäätöksiin Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen osalta. Lisäksi hiilikädenjäljen hyödyntäminen muun muassa vapaaehtoisissa julkisen rakentamisen hankintakriteereissä voi pahimmillaan ohjata rakentamista ilmastotavoitteiden kannalta väärään suuntaan”, Vuorinen toteaa.
Gaia Consultingin tekemä selvitys Vähähiilisten rakennusmateriaalien hiilikädenjälki osana sääntelyä perustuu kirjallisuuskatsaukseen, tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden haastatteluihin sekä tapaustutkimuksiin. Tavoitteena oli selvittää, mikä on puurakentamisen ilmastovaikutus siinä tapauksessa, että puutuotteiden käytössä huomioidaan koko elinkaari metsien hiilinieluista ja -varastoista alkaen ja mitkä ovat mahdollisuudet ja haasteet hiilikädenjäljen ottamisessa mukaan lainsäädäntöön Suomessa.
Loppuraportti ja yhteenveto sen pääkohdista ovat saatavilla nettisivuilla Rakennusteollisuus.fi/kekri.
Katso myös:
Lisätietoja:
- Pekka Vuorinen, ympäristö- ja energiajohtaja, puh. 050 469 2021
- Jani Kemppainen, asiamies, puh. 040 541 8090
- Merja Vuoripuro, viestintäjohtaja, puh. 040 587 2642
sähköpostit etunimi.sukunimi@rakennusteollisuus.fi
